Lisää aarteita!

Syksyllä meillä on tapana istuttaa kanervia kukkalaatikoihin, vaihtaa amppelit lyhtyihin ja muutenkin laittaa piha talvikuntoon.

Terassikalusteet öljytään ja viedään kellariin, terassin jäädessä oudon autioksi. Touhutessani pihalla törmäsin erikoiseen esineeseen, grilliin, jonka olen vuosia sitten siirtänyt pois tieltä liiterin taakse. Ja jostain kumman syystä näin grillin aivan eri silmin. Pesu ja kerros kuumakestoista spraymaalia ja terassi sai uuden kalusteen.

Pihalla olisi vaikka kuinka paljon tekemistä, mutta ollessani yksin lasten kanssa ulkona, menee suurin osa ajasta vahtien, että hiekkalaatikkoon vielä jäisi hieman hiekkaa...

Sain kuitenkin rakennettua pienet rappuset leikkimökin ja hiekkalaatikon välille. Lapset eivät aikaisemmin päässeet kävelemään suoraan, vaan joutuivat kiertämään kaukaa. Tiilet ovat vanhasta grillistä ja olivat matkalla kaatopaikalle. Raput ovat hiekkatäyttöä vaille valmiit.

Ihanaa syksyistä loppuviikkoa!

Malin

Roskasta aarre!

Olen huono heittämään pois tavaraa, josta ehkä voisi joskus vielä tehdä jotain. Meillä oli vuosiakausia pihalla kaksi kynttilälyhtyä, jotka olivat mieheni mielestä jatkuvasti tiellä ja valmiita kaatopaikalle, niinpä siirsin ne viime syksynä liiteriin. Ovat kieltämättä hieman ruosteiset, mutta vähän maalia pintaan ja tadaa!

Tähän olin suunnitellut laittavani sen puun, joka sitten olikin muutaman numeron liian iso. Alunperin olin ajatellut laittaa puuhun valot, jotta saataisiin eteiseen hieman lisävaloa, ja näin lasten öiset vessakäynnit miellyttävimmiksi.

Valona toimii pöytäkoriste, jonka ostin vuosia sitten hetken mielijohteesta, eikä ole tullut käytettyä kuin kerran.





Meillä on kotikylässä pieni sekatavarakauppa, joka on täynnä sisustustavaraa ja ilokseni aika halpa. Saan usein enemmän tai vähemmän loistavia ideoita seikkaillessani kaupan hyllyväleissä. Kävin tänään hakemassa lampun maalaamiseen pari spraykannua ja samalla mukaan tarttui hyllykannatin.

Häkki löysi vihdoinkin paikkansa. Tipu on ensimmäinen vedos Tilda-kanasta ilman siipiä.

Aurinkoista tiistaita!

Malin

Elämän pieniä iloja

Olin tänään metsässä etsimässä tarvikkeita syntymäpäivälahjaan kun...

 

törmäsin näihin. Siihen jäi se lahjan teko. Puolitoista tuntia myöhemmin olikin kaksi ämpärillistä täynnä kanttarelleja ja suppilovahveroita. Metsä on ihan pullollaan herkkuja!
Nyt on suppikset kuivumassa, kanttarellit paistettu ja illalliseksi nautittu herkullinen suppilovahvero-juustokeitto.

Näitä emme poimineet, vaan ihailimme luonnon kauniita värejä.

Hupsuttelu lasten kanssa, ensimmäinen leskenlehti, sähköposti ystävältä, kuppi teetä takkatulen lämmössä tai iltapuuro kynttilän valossa - ne elämän pienet ilot, on mielestäni elämän kantava voima. Ja yksi niistä asioista, joita koitan kaikin tavoin tartuttaa lapsiin. Elämä kun ei aina mene niin kuin olisi halunnut tai suunnitellut, ja silloin taito osata iloita pienistä asioista on korvaamaton.


Lahjan teko jää huomiseen, jos lapset ja koulutehtävät antavat myöden. Habitare messuilla kävin koulun merkeissä keskiviikkona, paljon mielenkiintoista esillä, joskin oli mielestäni aika suppea tarjonta. Esitteitä tuli kannettua kotiin jos minkälaista ja sitten kun ehdin, niin käyn ne ajatuksen kanssa läpi. Ehkä niistä saisi inspiraatiota johonkin uuteen...




Aurinkoista alkuviikkoa!
Malin

Oma koti kullan kallis!

Kun ulkona paukkuu pakkanen ja lumikinokset lähenee katonrajaa, sähkömittari huutaa hoosiannaa ja herätyskello hälyttää kahta tuntia normaalia aikaisemmin, jotta auton ehtii kaivaa esiin, silloin on muutto käynyt mielessä. Mutta jostain syystä saavat, sekä pienet että isot vastoinkäymiset talon tuntumaan entistä rakkaammalta. Olenhan viettänyt elämäni parhaimpia hetkiä täällä.


Ennen...                                                                        ja jälkeen.

Paljon on kulunut kyyneleitä, hikeä ja maalia! On siitä ollut jotain hyötyäkin, taito muuttuu ammattitaidoksi.

Tunnelmallisia syysiltoja!

Malin

Köyhän miehen sisustamista

Ensimmäinen koulupäivä takana. Se kului käytännön asioiden ja tutustumisen merkeissä. Kestää vielä tovi ennen kuin päästään tositoimiin.

Olen pitkään miettinyt tehdä jotain pikkumiehen sängyn yläpuolelle. Ja koska junat ovat mieheni ammatin vuoksi meille tuttuja, päätin tehdä veturin vaunuineen kovalevystä. Eilen luonnostelin junan paperille ja tänään leikkasin kuviosahalla veturin pienestä levyn jämästä. Rahan ollessa tiukalla olen usein joutunut käyttämään mielikuvitusta sisustamisessa, ja isoimmat remontit kuten keittiö, apukeittiö/kylpyhuone ja saunaosasto etenee hitaasti, mutta varmasti. Olen huuto.netin suuri kuluttaja ja siellä olenkin tehnyt upeita löytöjä. Rautakaupat käyttävät kovalevyjä suojana kuljetuksessa, ja niitä olen joskus kaupan yhteydessä saanut mukaani ilmaiseksi. Tänään ajattelin koulumatkalla poiketa rautakaupassa hakemassa muutaman levyn. Saas nähdä kuinka suosiolla niistä luopuvat... Juna jää siis odottelemaan lisää materiaalia.

Pikkumiehen näkemys syksystä

Jämälangoista tehty Piitu-nalle

Mielikuvitusta ja inspiraatiota toivottaen,

Malin

Kun inspiraatio puraisee

Mistä se johtuu, että aina pitää aloittaa uusi projekti ennen kuin edellinen on valmis? Keskeneräisiä projekteja löytyy tällä hetkellä kahdeksan, ja sitten kun on aikaa tehdä jotain, niin ei tiedä mistä aloittaisi.

Tänään sain kuitenkin yhden valmiiksi.

Tämän olin alunperin ajatellut sijoittaa eteiseen, mutta ei sitten ollutkaan niin pieni, miltä ulkona näytti. Löysi kuitenkin paikkansa yläkerran olohuoneesta. 

Aloitin ruokailuryhmän kunnostuksen keväällä.

Ennen...

ja jälkeen. Pöytä ja viisi tuolia valmiina, ja vielä olisi saman verran tuoleja kellarissa odottamassa käsittelyä. Suunnitelmissa olisi saada ne valmiiksi ennen marraskuun loppua.

 

Aurinkoista sunnuntaita!

Malin

Prinssejä ja prinsessoja

Kolmen tytön jälkeen, maailmaan saapui pikkumies. Kuinka kauan kestikään tottua ajatukseen, minulla on poika. Ja siihen, että lattialla lojuu autoja nukkejen seassa. Olin tottunut prinsessaleikkeihin ja -huoneisiin. Pikkumiehen huone hakee edelleen muotoaan, osittain myös siksi, kun huoneen jakaa pikkusisko.

Ainakin toistaiseksi meidän 6-vuotias rakastaa pinkkiä, saas nähdä kuinka kauan...

Teini-ikäiset neitimme ovat kuin yö ja päivä. Vanhimmalla on lila väriteema huoneessaan, edelleen hieman prinsessamainen. Kaksi vuotta nuoremmalla taas Japani-teema, josta on prinsessat kaukana. Kuvia en ottanut, arvattavista syistä. Raivaustraktoria odotellessa...

Huominen menee kyläillessä ja sunnuntaina suunnittelin saavani yhden projektin valmiiksi.



Rentouttavaa viikonloppua!
Malin

Unelmasta totta!

Kolme päivää ja vihdoinkin koittaa paluu koulunpenkille, rakkaasta harrastuksesta tulee ammatti. Sisustaminen, rakentaminen ja askartelu on lähellä sydäntä, mutta usean lapsen äitinä on oma aika usein kortilla. Kun kuulin mahdollisuudesta kouluttautua sisustajaksi en epäröinyt hetkeäkään. Ja suureksi ilokseni minut hyväksyttiin!

Iski kellomania ja tein dinosauruskellon dinosaurushullulle veljenpojalle ja Pikku Myy kellon veljentyttärelle ristiäislahjaksi. Kuvissa puuttuu vielä viisarit.

 

Pääsiäisenä tein äidille ja kälyille Tilda-kanat. Pihalla on salaojituksen jäljiltä iso kasa sepeliä, josta pitäisi päästä eroon... Ideoita otetaan vastaan!

Kauniita unia!

Malin