Mihin aika oikein katoaa? Kesä tuli ja meni. Tuntuu ettei se edes ehtinyt alkaa, kun se oli jo ohi. Syksyä ei ole paljon jäljellä ja kohta on taas talvi ovella. Jos minulla olisi valta valita, niin seuraavassa elämässä olisin karhu. INHOAN kylmää ja lunta. Mielessä on käynyt kömpiä peiton alle ja poistua sieltä vasta maaliskuussa. Toisaalta olen taas jälleen onnistunut hankkimaan itselleni niin paljon tekemistä, että hyvällä tuurilla talvi menee ohi huomaamatta.
Projekteja on taas vaikka kuinka monta. Ei riitä vuorokauden tunnit millään, ja tuntuu ettei saa mitään valmiiksi vaikka kuinka touhuaa. Muutama tunti lisää, kiitos!
Maalaismarkkinoilta tarttui kainaloon kolme vanhaa puulaatikkoa. Perusteellinen pesu ja maalia pintaan.
Yksi pääsi vilttilaatikoksi olohuoneeseen
Tämä on niin iso, että mahdutti kaikki pikkumiehen Brio-junat, vaikka vielä olisi kuulemma tilaa muutamalle uudellekin.
Kolmannen kiinnitin keittiön seinälle hyllyksi. Piti saada Nisse turvaan. Oli turhan suosittu pikkuisten kesken.
Parasta syksyssä on pimenevät illat. Saa taas sytyttää kaikki kynttilät ja tunnelmavalot.
Tämä on kaukana tunnelmavalosta... Pieni apu kypsyttämään isännän chilit. Saa toivoa, että kypsyvät nopeasti!
Tunnustan... joululaulut soi päässä, osa joululahjoista hankittu ja joulun tarjoilut suunniteltu. Kesän lisäksi rakastan joulua. Se onkin talven ainoita valopilkkuja.
Eilen istutettiin lasten kanssa joulukukat.
Kasvit ovat heikkouteni. Tältä niiden pitäisi jouluna näyttää, mutta... saa nähdä.
Nautitaan auringosta vielä kun voidaan!
Malin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti